Biography

Missä aurinko / Where the sun is

Se tunne, kun pääsee kotiin sairaalasta. Aluksi viikonlopuksi, sitten viikoksi, se on ehkä upein tunne ikinä! Mitä muuta sitä ihminen kaipaisi, kun omat rakkaat on siinä lähellä?

On pääsiäinen. Lapset käyvät virpomassa ja nautin upeasta auringonpaisteesta. Yhtäkkiä aurinko häviää ja ihmettelen sitä ääneen. Mies sanoo, että tuollahan se edelleen paistaa. Otan aurinkolasit pois ja tajuan etten näe mitään. Tai kyllä mä näen – pelkkää mustaa. Sanon miehelle, että on ihan pimeää. Taidan olla shokissa, sillä vakuutan että lapset voivat vielä virpoa muutamassa talossa ja tervehdin jopa naapuria normaalisti, vaikka en häntä näekkään.

Feeling when you can go home from the hospital. At first for the weekend, then for a week, it is perhaps the most wonderful feeling ever! What else would a person need when their own dear ones are close to it?

It’s Easter. Children are thrilled and enjoy the wonderful sunshine. Suddenly the sun disappears and I wonder it out loud. The man says that it still shines there. I take off my sunglasses and realize I can’t see anything. Or yes I see – just black. I’ll tell the man it’s dark. I think I’m in shock because I assure kids can still go in a few houses and I even greet my neighbor normally, even though I don’t see him.


Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *