Biography

Sumu / Fog

On jo melkein puoliyö, kun saavumme Oysiin. Tuntuu ikuisuudelta päästä lääkärin vastaanotolle. Lääkäri kyselee, tutkii, soittaa jonnekin, käskee odottamaan. Väsyttää ja itkettää. Epätietoisuus uuvuttaa ja ahdistaa. Mies puristaa kädestä ja silittelee. Vihdoin lääkäri tulee kertoman, että joudun jäämään sairaalaan yöksi.

Aamu koittaa. Otetaan kymmeniä eri verikokeita, muita näytteitä, passitetaan röntgeniin ja vielä uudestaan lääkärille. Lääkäri sanoo, että tilanteeni on erittäin vakava. Tuntuu kuin sydämeni muljahtaisi mahanpohjassa ja lakkaa välillä lyömästä. Päässä sumenee ja mietin lapsuuttani. Lääkäri jatkaa; Silmän verkkokalvossa on agressiivinen tulehdus ja tämän takia joudun jäämään tippaan kahdeksi viikoksi. ”Kahdeksi viikoksi?! Ei, en millään kestä olla erossa lapsista niin kauan!

Mies puristaa edelleen kättäni ja kuiskaa: ”Tästä selvitään.

It’s almost midnight when we arrive at Oulu University Hospital. It seems like eternity to get to the doctor’s office. The doctor asks, examines, calls somewhere, tells me to wait. I’am tired and i’am crying. Uncertainty exhausts and distresses. The man squeezes his hand and strokes. Finally, the doctor will tell you that I have to stay in the hospital for the night.

Morning comes. They take dozens of different blood tests, other samples, pass me to the X-ray and again to see the doctor. The doctor says my situation is very serious. It feels like my heart is melting down in the stomach and stopping between the beat. I get blurred and wondering about my childhood. The doctor continues; There is an aggressive inflammation in the retina of the eye and therefore I have to stay in the drops for two weeks. ”For two weeks?! No, I can’t stand out of the kids for so long!

The man still squeezes my hand and whispers, ”You will survive this.

2 Comments

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *